Kiduttaisitko sinä käskystä tuntematonta ihmistä?

Yhdestä kokeellisen sosiaalipsykologian kuuluisimmasta tutkimuksesta, Stanfordin vankilakokeesta, on tehty uusi elokuva nimeltään yksinkertaisesti The Stanford Prison Experiment. Elokuvaa ei näytetä Suomen teattereissa. Samasta aiheesta on aiemminkin tehty filmatisaatioita, dokumentteja ja televisioelokuvia, kuten vuoden 2010 The Experiment, saksalainen vuoden 2001 Das Experiment ja 1992 julkaistu Quiet Rage: The Stanford Prison Experiment.

Alkuperäinen psykologinen tutkimus tehtiin vuonna 1971 yhdysvaltalaisessa Stanfordin yliopistossa Kalifornisassa. Kokeessa 24 miesopiskelijalle arvottiin joko vanginvartijan tai vangin rooli. Miehet ohjattiin tämän jälkeen yliopiston kellarissa sijaitsevaan lavastettuun vankilaan, jossa kokelaiden oli tarkoitus viettää kaksi viikkoa toteuttaen roolejaan parhaaksi näkemällään tavalla. Kumpaakaan ryhmää ei koulutettu tai erityisemmin ohjattu roolinsa toteuttamista varten.

Tutkimus piti kuitenkin keskeyttää jo kuudennen päivän jälkeen, koska vanginvartijoiksi määrätyt miehet alkoivat enenevissä määrin kohdella vankeja julmasti jakaen heille fyysisiä rangaistuksia ja manipuloiden heitä kääntymään toinen toistaan vastaan.

Koetta on pidetty malliesimerkkinä siitä, miten olosuhteet voivat ajaa täysin tavallisen ihmisen tekemään epiteettisiä asioita jotka normaalisti olisivat tämän moraalikäsityksen vastaisia. Tutkimuksen tuloksia on monesti käytetty esimerkkinä sodan aikaisten julmuuksien – esimerkiksi toisen maailmansodan natsisaksan kaltaisten – selittävänä tekijänä.

Samaa aihetta läheltä liippaava, myöskin kokeellisen sosiaalipsykologian yksi kulmakivi, on Stanley Milgramin Yalen yliopistossa 1961 tekemä tottelevaisuuskoe. Kokeessa lavastettiin tilanne, jossa koekaniinin ohjeistettiin antaa sähkösokkeja toiselle kokelaalle tämän vastatessa väärin annettuihin kysymyksiin. Sähköiskujen antajat eivät nähneet iskujen vastaanottajia, mutta kuulivat tämän. Tilannetta ohjasi valkoiseen laboratoriotakkiin sonnustautunut kokeenjohtaja. Todellisuudessa kukaan ei saanut sähköiskuja, vana reaktiot olivat ennalta nauhoitettuja.

Sähköiskujen voimakkuus kasvoi joka kerta kun kokelas rankaisi väärin vastannutta henkilöä ja viimeiset rangaistukset olivat hengenvaarallisella tasolla. Rankaisija tiesi tämän. Todella shokeeraavaa oli, että valtaosa koehenkilöistä olivat valmiit antamaan kuolettavan tasoisia iskuja toisille koehenkilöille, vaikka nämä selkeästi huusivat kivusta, niin kauan kuin kokeenjohtaja kertoi iskujen kuuluvan kokeeseen.

Molempia tutkimuksia on sekä toistettu onnistuneesti että kritisoitu niiden eettisyyden puutteesta ja epäilty tulosten siirrettävyyttä muihin tilanteisiin. Joka tapauksessa on selvää, että monessa tilanteessa emme anna oman ajattelumme estää toisten ihmisten vahingoittamista, kun sopassa on mukana autoritäärisiä tekijöitä.

Vahingoittaisitko sinä tuntematonta ihmistä jos esimiehesi, ystäväsi tai vanhempasi sitä pyytäisivät?

The Stanford Prison Experiment Official Trailer

Videomateriaalia Milgramin alkuperäisistä sähköiskukokeista

BBC:n dokumentti Stanfordin vankilakokeesta